MINUSTA

Itseni esitteleminen on ollut minulle aina jotenkin vaikeata. Suomalaisena en ole se kaikkein ujoin, mutta en ehkä se ensimmäinenkään, joka suunsa avaa. Ehkä. Esittelemisessä on vain hankalaa, kun tuntuu, että joutuu kertomaan omasta itsestään täysiä faktoja. "Tällainen olen". Tuntuu vain, että en ole mitään täysin kokonaan ainakaan aina. Joskus tällainen toiste tuollainen. Pitkän mietinnän jälkeen tajusin, että vain yhtä sanaa käyttäessäni kuvailisin itseäni kuplivaksi. Sillä sellainen minä olen, kaikesta kiinnostunut, ehkä vähän tasainen ja itseä liiankin ankarasti tuomitseva esteetikko, jonka iloisuus kuitenkin joskus pursuaa yli äyräiden kuin virkistävä vesiryöppy.

Olen soittanut viulua yli yksitoista vuotta. Ehkä jo se siis kertoo siitä, että rakastan musiikkia ja itseni kiduttamista... (heh) Muuten vapaa-aikani on aika repaleinen, kun haluaisi ehtiä kaikkeen ja oppia kaikkea. Kun on kiinnostunt niin luonnosta, käsitöistä, piirtämisestä, joogasta, juoksusta, lukemisesta ja noin jokaisesta asiasta ainakin kokeilun tasolla niin tekemistä luulisi riittävän, mutta silti löydän itseni makaamasta kännykkä kourassa tai haaveilemasta kaikesta maan ja taivaan väliltä. Löytyy siis asioita, joita haluaisin vähentää tai rajoittaa...

Aina kuitenkin yksi minua suuresti kiinnostava asia on ollut ympäröivä maailma. Sen monet kielet, kulttuurit, erilaiset ihmiset ja ekosysteemit. Sen takia olenkin ollut järkevä valitessani valinnaisiksi kieleksi ensin ranskan ja sitten espanjan, ruotsin ja englannin seuraksi. Vähemmän järkeväksi, jopa oudoksi olen tuntenut itseni silloin, kun olen opetellut kaikki maailman maat ulkoa Kiribatia myöten tai yrittänyt painaa mieleeni saamen kielen alkeita.

-Dearvva! Mu namma lea Oona.

Koulussa jatkan itselleni tuttua linjaa. En vielä tiedä, mitä haluan tehdä isona, joten ainevalinnat näin lukion ensimmäisellä luokalla tuntuvat hiukan haastavilta, kun kaikki tuntuisi kiinnostavan. Yksi syy vaihtoon lähtemiselle olikin sen mukana tuleva lisä miettimisaikaan ja kokemuksen tuoma uusi perspektiivi, joka toisi ehkä mukanaan päätöksen tai ainakin lisää vaihtoehtoja mahdolliseen tulevan ammattiini.

Saatan joskus innostua yhdestä asiasta nopeasti ja luopua siitä alkuhuuman jälkeen, mutta useimmiten tai lähes aina jaksan puurtaa saman asian parissa kauemmin ja vielä useammin viedä sen loppuun saakka. Aika näyttää mille vyöhykkeelle tämä blogi jää näistä kolmesta, mutta olen kuitenkin jaksanut puurtaa päiväkirjaakin aika pitkään. Nyt intoa olisi vaikka kelle, mutta jos kirjoittaminen jää niin... C'est la vie.

// When somebody asks me what kind of person I am I have always some problems to answer the question. It is maybe difficult to say exact facts about me even I don't know what kind of I am always. After a long thinking, I realized that if I had to describe myself in one word, I would say that I am bubbly. Because I am bubbly, I am interested in everything, sometimes maybe too steady and self-critical aesthete whose hilarity is sometimes like a roaring creek.

I have played the violin over eleven years. Maybe already that tells that I love music and torturing myself... (hehe) Otherwise I spend my spare time in really different ways because I don't want to just concentrate on to one hobby when I like more than one. But there is a problem: When I am interested in nature, music, handicrafts, drawing, painting, yoga, jogging and almost everything that I could try, I don't have time for everything and still I sometimes find myself to watching videos on Instagram or just dreaming or wondering not so important things...

Anyway, the world around us has been always so interesting in my opinion. Those thousand languages, cultures, different persons and ecosystems what the earth has! That's why I have been so reasonable when I have wanted to study French and Spanish for voluntary subjects with compulsory languages English, Swedish and of course Finnish. I have felt not so reasonable, almost weird when I have learned names of all countries in the world (even Kiribati) or tried to study basics of Sami.

-Dearvva! Mu namma lea Oona.

I attend Järvenpää's senior high school and also there I don't know what subjects I want to study, because I have no idea about my future occupation. One of the reasons why I wanted to be an exchange student was one more year while I can think what I want to do with my life and new ideas and perspectives what exchange year gives.

Sometimes I can be so excited in one thing for a moment and then abjure, but most of the time I am long-span and finish my ideas. I don't know is this blog the first or the second one option, but if I don't write here in the future... C'est la vie.