UUTISIA ECUADORISTA

En olisi odottanut, että tulen kirjoittamaan tästä aiheesta näinkin pian. Olin ajatellut, että ehtisin hiljalleen naputella pari hiukan enemmän miettimistä vaativaa postausta valmiiksi asti, mutta tämä tieto ehti onneksi ensin. Olin odottanut sijoitustietojen saamista, tai oikeastaan tulevan isäntäperheen yhteydenottoa, aikaisintaan huhtikuun lopussa. Siksi tiedon saaminen etuajassa oli sellainen yllätys, että sunnuntaille kaavailtu matematiikan kertaus ei oikein saanut tuulta siipiensä alle. 

Sunnuntaiaamuna en ehtinyt loikoilemaan sängyssä ylimääräistä, sillä aamusilmät sikkaralla bongasin sähköpostistani viestin otsikolla, jossa mainittiin sekä Ecuador että Rotary. En ole varmaan ikinä lentänyt (tai siskon mukaan juossut) kerrossängyn yläpetistä niin nopeasti alas, enkä varmaan ole myöskään ikinä lukenut ja vähän jopa ymmärtänyt espanjaa sitä vauhtia. Kuumeisella silmäilyllä viestistä sai kuitenkin selville, että ensivuoden Ecuadorin kotini tulisi sijaitsemaan maan pääkaupungissa Quitossa. Sanoisinko, että uutinen oli aikamoinen pommi, sillä lähteestä riippuen 1,6-2,8 miljoonan asukkaan Quito, ei ollut sellainen pienempi kylä, millaiseksi todennäköisemmät vaihto-oppilaiden sijoituspaikat oli meille kuvailtu. 

Päätin lähteä vaihtoon, jotta kokisin tavallisen elämän jossakin ihan toisessa paikassa. Quito onkin erilainen ja suuren suuri verraten omaan pienehköön kotikaupunkiini tai jopa Helsinkiin. Kuitenkin Quito, kuten oikeastaan kaikki muukin tässä vaihtoprosessissa, tuntuu juuri minulle tarkoitetulta. Ensinnäkin vanhoja taloja ja ovia rakastavalle Quito on täydellinen, sillä sen keskusta, joka on hyväksytty Unescon maailmanperintö -listalle jo vuonna 1978, on laajin, parhaiten säilynyt ja vähiten muuttunut historiallinen keskusta Etelä-Amerikassa. Quito myös sijaitsee noin 25 kilometrin päässä päiväntasaajalta, mutta on ilmastoltaan tukahduttavaa miellyttävämpi, sillä kaupunki sijaitsee yli 2800 metrin korkeudella merenpinnasta. Erittäin jännittävää on myös se, että tuleva kouluni on kuulemma Ecuadorin arvostetuin ja yksi parhaista. 

Ensimmäinen host-perheeni on myös ihana. Saan Ecuadorilaisen äidin ja isän, 19-vuotiaan isosiskon sekä koiraveljen. Perheen 16-vuotias nuorempi tyttö lähtee itse vaihtoon Brasiliaan. Täytyy tietysti mainita, että Etelä-Amerikkalaiseen tapaan koko suku tulee ensi vuonna kuulumaan siihen omaan perheeseen ja sainkin jo kuvan sekä tiedon siitä, että isänpuoleinen suku odottaa jo innokkaasti minun näkemistäni. Hirveästi enempää en ole saanut vielä selville varsinkaan nyt, kun kesäaikaan siirtymisen myötä aikaero Suomesta Ecuadoriin kasvoi kahdeksaksi tunniksi. 

Se on kuitenkin jännittävää, miten tämäkin "pieni" uutinen vain hyppäsi mukaan omaan elämään ja nyt tuntuu kuin vain leijailisi pää pilvien yläpuolella. Ehkä huomenna todellisesti alkava koeviikko rysäyttää taas takaisin maankamaralle aika nopeasti. 

/Postauksen kuvat ovat Pixabay-sivustolta, jolta otettujen kuvien käyttö on luvallista/

//I didn't expect that I am going to write about this topic so soon. I had thought that I would have time to write a couple of another post first but fortunately, this information made it first. I had waited to the first contact from Ecuador not earlier than at the end of April but I am happy that I was wrong. The information about the family was such a big surprise I couldn't focus study on Sunday even exam was coming.

 On Sunday morning I didn't have time to recumb on my bed because I spotted with my morning eyes email with a tittle including words Rotary and Ecuador. I have probably never flown down from my upper berth so fast (my sister said that I ran) and either read or as much as understood Spanish so fast. With the first scan, I anyway got to know that my next home should be located in Quito, in the capital of Ecuador. I could say that news where like quite a big bomb because Rotary had told us that very likely we are going to live in small towns. Not in the metropolis of a 1,6-2,8 population.

I decided to realize my exchange year in order that I could experience normal, everyday life in really different surroundings. And Quito really is different and a great big if I compare it with my hometown or even with Helsinki, the capital of Finland. However Quito, and in reality, everything in my exchange year so far seems planned just for me. Firstly, for a lover of old houses and door Quito will be a paradise. Its historical centrum, which is part of UNESCO World Heritage list, is the largest and the best restored historical centrum in South America. Also, equador goes through the northern parts of Quito but the climate in Quito is more pleasant than suffocating because Quito is located in the Andes, at an altitude of over a 2800 meters from sea level. Additionally, it will be interesting that my school in Ecuador is reported one of the best and respected in Quito.

My first host family is lovely. I am going to have Ecuadorian mum and dad, a 19-year-old sister and dog. My sixteen years old sister will go to spend her exchange year in Brazil. I need also mention that as it is common in Latin America the whole kindred will be a big part of my life next year and they are anxious to meet me. It is just sad how difficult it is communicating with my Ecuadorian family because the time difference is now eight hours.

Regardless, it is exciting how this "little" piece of news just jumped to my life and now I am wondering roseate dreams almost all the time. Maybe tomorrow, when my exchange week is going to start, I will land to my real life from my dreams.