MIKSI VAIHTOON?

Olen saanut monen muun tulevan vaihto-oppilaan tavoin vastata useasti uteluihin koskien niitä syitä, miksi haluan lähteä vaihto-oppilaaksi. Täytyy myöntää, että olen tainnut vastata jokaiselle aika eri tavalla, koska ihme kyllä en ole miettinyt niitä perimmäisiä syitä oikeastaan ollenkaan. Tämän tajuttuani sitä onkin saanut oikeasti vaivata mieltään ja miettiä, mitkä minulla ovat ne kaikkein suurimmat syyt, jotka johtivat kutkuttavaan vaihtohässäkkään. Voisin ehkä jopa toivoa välttyväni kirjoittamasta niistä suurimmista kliseistä, mutta uskon toivomukseni olevan turha, sillä joskus kliseet voivat ollakin oikeassa ja tuntuakin siltä.

Ainakin toistuvasti tehtyjen persoonallisuustestien mukaan saatan omistaa taipumuksen pohdiskella erilaisia (tyhmiä) asioita aika perusteellisesti: 

"Loppuukohan avaruuden laajeneminen, kun sen lämpötila saavuttaa absoluuttisen nollapisteen, vaikka nollapistettä ei voikaan saavuttaa?" 

"Montakohan litraa vettä on kulunut tämän vaatteen valmistuksessa, kuka sen on tehnyt ja minkähänlaisen matkan se on kulkenut ennen kuin etsin sen käsiini?" 

"Onkohan Australian asfaltinpehmentämässä kuumuudessa varttunut ystäväni koskaan kokenut pistelyä, minkä kylmästä tunnottomat varpaat käyvät läpi palatessaan taas elävien kirjoihin?" 

Monet erilaiset kysymykset kulkevat korvasta sisään ja toisesta ulos aika nopeata tahtia, mutta hiihtoloman lumikenkäilyreissun jälkeen ihan ääneen esitetty kysymys tunnottomiksi jäätyneistä varpaista sai päässä aikaan vähän suuremman lumipalloefektin. Vaikka tunnon palaaminen kylmästä kipristeleviin varpaisiin ei aina olekaan se kaikkein mukavin ja tajuntaa räjäyttävin kokemus, sai se minut tajuamaan, että maailma on varmasti täynnä sellaisia pieniä asioita, joita minä en tunne. Sellaisia pieniä ihania asioita, joiden ansiosta tuntee olevansa elossa. 

Nyt, kun ajatus vaihtovuodesta kaukana kotoa on kummitellut mielen sopukoissa jo lähes vuoden ajan, olen huomannut, että vaihtovuosi on jo nyt ollut niin paljon enemmän kuin vain ulkomailla vietetty pitkä aika. Itse vaihto kestää sen noin kymmenen kuukautta, mutta on oikeasti paljon pitkäaikaisempi ja kokonaisvaltaisempi kokemus. Ainakin minulla idea vaihtoon lähdöstä on vaikuttanut ajatteluun ja ajatuksiin jo lähes vuoden ajan, totta kai itse vaihdon aikana myös, ja vaihtovuoden jälkeen koko elämän ajan. 

Vaihtovuoden vääjäämätön lähestyminen on saanut nyt miettimään ja arvostamaan ympärillä olevia asioita, elämään enemmän hetkessä ja tarttumaan tilaisuuksiin "sillä enhän minä tiedä, milloin voin seuraavan kerran leikkiä lumisotaa". Vaihtoon lähteminen vaikuttaa ajatuksiin ja arkeen, olen jo nyt kokenut sellaisia asioita ja päätynyt sellaisiin unohtumattomiin tilanteisiin, joita en olisi voinut edes kuvitella kokevani ilman tätä päätöstä.  

Arki koostuu pienistä asioista, joiden ihanuuden huomaa vasta ne menetettyään. Vaihto on herättänyt ja saanut miettimään, tuleeko minulle ikävä kirpeitä syysaamuja tai sitä tunnetta, kun voit ensimmäistä kertaa pitkään aikaan poistua koulusta niin, että ulkona ei ole säkkipimeää. Minulle vaihtoon lähteminen tarkoittaa muutosta arjen pieniin kuin suurempiinkin rutiineihin ja kokemuksiin. Jos jollekin on suuri asia päästä kävelemään tyhjän junan läpi tai olla tuntematta omia varpaitaan, mitä pieniä asioita minulta on jäänyt kokematta? Ne pienet asiat, jotka muodostavat sen arjen ja tekevät siitä erityisen. 

Tietenkin syitä lähtemiseen on myös tuhansittain lisää:

Vaihtovuonna tutustuu uuteen kieleen ja kulttuuriin ainutlaatuisella tavalla oppien oikeasti selviytymään ja keskustelemaan uudella kielellä: oppimaan slangisanoja ja sanontoja, jotka eivät ikinä jäisi Suomessa opiskellessa päähän. Mikä ei olisi kokonaisvaltaisempi, hauskempi tai nopeampi tapa oppia kieltä kuin vaihtoon lähteminen?

Toisella puolella maailmaa odottavat myös uudet tavat ja ihmiset. Kun on kuitenkin vain vuosi aikaa tutustua ja nauttia uudesta kotimaastaan, haluaa pysyä liikkeessä ja tuntea elävänsä koko ajan. Jos Suomessa arki tuntuu junnaavan samaa rataa, saa vaihtovuoden aikana opetella niin uudet rutiinit, kielen kuin ehkä muokkautuneet ajatukset ja mielipiteetkin. Vaihtovuotta verrataan lyhyeen elämään. Elämällä vaihtovuoden avulla kaksi elämää, voit ymmärtää molemmista uusia asioita ja tajuta koko maailmaa paremmin.

Odotan vaihtovuodelta myös kasvamista ja muuttumista. Ehkä uudet tuulet saisivat aivoni tajuamaan, mitä haluan tehdä isona? Ehkä itse muutun hiukan rohkeammaksi ja vielä enemmän itsekseni? Ehkä suomalaiset tervehtimistavat eivät enää mietitytä paljoa sen jälkeen, kun olen vuoden ajan halannut ja poskisuudellut jokaista tuttavaani? Muuttuuko maailmankuva ja historian tietämys, kun oppii ymmärtämään sitä maailman toiselta laidalta katsottua? Ehkä, ehkä ei, mutta toivon saavani vaihtovuodesta muitakin eväitä elämääni, kun niitä kuuluisia vaihtarikiloja.

Yhden uuden lempikirjani: Pieni kirjapuoti Pariisissa, sanoin:  

Jos ei ikinä ota riskejä, ei voi tuntea elävänsä.