Vaikka viime syksystä tuntuu olevan jo ikuisuus, on viime vuosi vierähtänyt mielestäni tosi nopeasti ohitse. Toki joskus aika tuntui matelevan, kun kelloa seurattiin motivoituneena ruotsin tunneilla enemmän kuin opettajaa, mutta lopulta nopeaan tahtiin kuluneet kotvat ovat tuoneet minut jo tänne asti. Ihan ihanan kesälomani viimeisiin päiviin ja ihan lähelle sitä päivämäärää, jolloin on pakko alkaa pärjäämään vain espanjalla.
Vaikka lähtövalmisteluni eivät olekaan sujuneet aivan siinä aikataulussa kuin kesän alussa niiden odotin sujuvan, tunnen olevani aika lailla valmiina lähtöön. Alunperin tavoitteenani oli, että en jättäisi jälkeeni keskeneräisiä projekteja, mutta nyt täytyy sen myöntää olevan minulle aika lailla mahdotonta. Jatkaessa edellisen vaatteeni ompelua työstän ja ehkä aloitan jo seuraavaa. Onneksi Quiton ajoittaisesta koleudestakin selviää myös ilman vanhasta mokkanahkatakista loihdittua hametta, ja läppärini varmaankin selviää myös vaihtovuodesta (kuten lukion ensimmäisestäkin luokasta...) ilman sille ompelemaani suojusta.
Viime perjantaina kuitenkin kävelin Tukholman katuja pitkin aivan onneni kukkuloilla: Pitkän ja välillä uuvuttavankin taistelun jälkeen sain vihdoinkin käsiini kauan stressatun ja odotetun viisumin Ecuadoriin! Ihan viime hetkillä oikeastaan, vaikka kesän alussa kuvittelinkin olevani hyvin ajoissa hakemukseni kanssa. Vinkkinä Ecuadoriin vaihtoon halajaville: Varaa viisumin hakemiseen tarpeeksi eli hyvin paljon aikaa, sillä oikeastaan kaikki voi mennä pieleen. Virkatodistusta voidaan odotella postista viiden arkipäivän sijaan lähes kuukauden päivät, junan myöhästyminen voi estää apostillen saamisen tarvittavien asiakirjojen yhteyteen, konsulaatin verkkosivut eivä välttämättä toimi parhaalla tavalla sekä viisumin hakemiseen liittyvät tiedot ja itse prosessi suoritetaan espanjaksi, jolloin luonnollisesti asiakirjat on käännätettävä laillisella kääntäjällä. Alaikäiset eivät voi hoitaa asioita itse: vähintään rekisteröinti konsulaatin sivuille hoidetaan huoltajan kanssa ja viisumihaastatteluun, jonka onneksi voi tehdä Skypen kautta, tarvitaan mukaan molemmat vanhemmat mukaan kuten myös viisumin hakemiseen, jonka saa lähimmästä Ecuadorin suurlähetystöstä Tukholmasta.
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä vielä paremmin kuin itse alussa ajattelikaan, ja niin tapahtui myös nyt. Viisumia hakiessa muut vaihtoon liittyvät asiat asettuivat tärkeysjärjetykseen. Tuliaisia on hankittu pikkuhiljaa ja pakkaaminenkin on hoitunut omalla painollaan, ainakin tähän asti. Kaaosmaiset aivot on yritetty taltuttaa noin tuhannen eri listan avulla ja pitkään stressannut epätietoisuus viulun kuljetuksestakin ratkesi ilman suuria selvittelyjä saatuani lentoliput alkukesästä. Tosin tässä kirjoittaessa hiipii mieleeni, että mukaan otettavia nuotteja en ole vielä valinnut, enkä ole hoitanut noin sataa muutakaan pienitä asiaa, jotka hyppivät aivoista pois ja takaisin, koska en ole kirjannut niitä ylös.
Pitkin kesää meille on myös putkahdellut pieniä yksityiskohtia, jotka tuntuvat kuin pieniltä askelilta kohti lähtöpäivämäärää. Ensin saapui Rotarytakki, sitten valmistuivat loput pinssit, käyntikortit suunniteltiin ja tilattiin. Kaikkein eniten ristiriitaisuutta omaan lähtöfiilikseeni on kuitenkin tuonut meille noin viikko sitten saapunut oma vaihto-oppilaamme, ecuadorilainen Andrés. Samaan aikaan hän pienistä suomalaisista asioista innostuneena saa mieleeni ajatukset ihan mukavasta syksytä Suomessa ja kotona, mutta toisella hetkellä Andrésin kertoessa tarinoitaan Ecuadorista, haluaisin silmät loistavina lentää sinne ihan nyt heti ja äkkiä, kiitos!
Ei kommentteja: