DÍA DE LA BANDERA

Día de la bandera 26.9. oli viimeistään se hetki, kun ecuadorilainen isänmaallisuus alkoi hahmottumaan kohti oikeita mittasuhteita päässäni. Päivä on painunut jo kuukausia sitten muistojen joukkoon, mutta niin erilainen, ihmeellinen ja ajatuksia herättävä se oli, että haluan kirjoittaa siitä muuallekin kuin päiväkirjaani.

Olin jo aavistellut ennen Ecuadoriin saapumista, että suomalaista, vaatimatonta ja vähättelevääkin isänmaallisuustunnetta ei täältä löydy, vaan Ecuadorin kauneutta halutaan toitottaa muillekin. Sillä kaikesta köyhyydestä, ongelmista ja hyvin suurista korruptioluvuista huolimatta ecuadorilaiset ovat hyvin ylpeitä kotimaastaan ja näyttävät isänmaallisuuttaan joka paikkaan painetuilla Ecuadorin lipuilla ja logoilla. Olin meille muuttaneen ecuadorilaisen vaihto-oppilaan kehotuksesta opetellut kansallishymnin sanat ulkoa jo ennen tänne saapumistani, mikä paljastui vain ja ainoastaan hyväksi ideaksi. Nimittäin kahden ensimmäisen kuukauteni aikana täällä, olen laulanut kansallishymnin useampaan kertaan kuin suomalaisen vastaavan Suomi 100 -vuonna. Lisäksi hymnin laulamiseen osallistumisen lisäksi ainoastaan sanonnan "un solo dolor" (kerran se vain kirpaisee) käyttäminen on saanut yhtä leveän hymyn ecuadorilaisten huulille.

Kansallishymnia tuleekin kerrattua ahkerasti: Kouluissa on vähintään joka maanantaiaamu (nyt asiasta on alettu jo luistamaan) kokoontuminen, jossa lauletaan ainakin kansallishymni ja välillä lisäksi hymnit niin koululle, Quitolle kuin Ecuadorin lipulle. Keskiyöllä ja kuudelta aamulla jokainen Ecuador radiokanava soittaa kansallishymnin joka ikinen päivä. Joistakin katolilaisista kodeista "alttarilta", josta löytyy niin neitsyt Marian kuva kuin muita uskonnollisia symboleita, löytyy kätevästi myös Ecuadorin lippu ja se kannatettavan jalkapallojoukkueen logo. Täällä I <3 Ecuador -paitojen ja muiden symboleiden pitäminen ei ole vain meemi vaan kunnioitusta ja ylpeyttä tätä heidän kaunista isänmaataan kohtaan.

Día de la bandera on kuitenkin isänmaanylpeyden huippu. Joka vuosi tänä päivänä, joka on omistettu Ecuadorin lipulle, “Ecuadorin abiturientit” vannovat polvillaan ja Jumalan kautta uskollisuuttaan Ecuadorin lipulle lopuksi suudellen lipun kulmaa. Ennen tätä juhlallista tapahtumaa oli Ecuadorin ja kaupunkini Quiton lippujen kanssa toteutettu marssiesitys, joka sulavasti jatkui itse päänäytökseen. Lipulle vannominen on täällä suuri asia. Ennen varsinaista vannomista toteuttavat koulun vanhimmat suomalaisen silmiin sotilaallisen marssinäytöksen parhaimmissa koulupuvuissaan. Tämän esityksen aikana yleisölle selvisivät myös banderatot, koulun priimukset, joiden on kunnia vannoa lippuvalansa ensimmäisenä ja olla pitämässä jopa sametista tehtyjä Ecuadorin lippuja muiden oppilaiden vannoessa valansa vuorollaan.

Koko tilaisuus huokui kunnioitusta. Oppilaiden vanhemmat olivat katsomossa parhaimpiinsa pukeutuneena. Ecuadorin kansallislaulu, Quiton sekä Ecuadorin lipun hymni kaikuivat komeammin kuin koskaan. Tosin Ecuador on aina Ecuador. Mikään ei suju niin organisoidusti kuin Suomessa. Joskus mikrofonit eivät toimi tarpeeksi hyvin ja luvallisista valokuvauspaikosta ei ole sovittu kunnolla, mikä aiheuttaa närkästystä lapsiaan kuvaavien vanhemoien keskuudessa. Suomalaisena ja täten täsmällisenä ei myöskään ole vieläkään tottunut siihen, että myös tähän tärkeään tilaisuuteen tullaan täällä myöhässä ja se on normaalia.

Suomalaiselle vaihto-oppilaalle ecuadorilainen harras isänmaallisuus on aivan uutta. Nuorten suomalaisten keskuudessa isänmaallisuus ei saa keskusteluissa suurta roolia ja Suomesta saatetaan puhua hyvin valittavaan sävyyn kertoen, että muualla kaikki on paremmin. Täällä olessani olen kuitenkin huomannut sen, että meillä olisi oikeastikin aihetta olla ylpeitä. Vaikka en itse todellakaan osaisi lähteä lipunsuutelulinjalle, vaikka ei isänmaallisuus sitä enempää Ecuadorissa menekään yli, voisi asenteesta ottaa hiukan mallia: Myös me suomalaiset voisimme ainaisen valittamisen sijaan olla välillä ylpeitä Suomesta, jossa asiat ovat oikeasti todella hyvin aina tasa-arvosta luonnon puhtauteen saakka.