KOHTAAMISIA

Olen mielestäni jo aika monelle tapaamalleni ja vaihdosta kyselevällle henkilölle todennut aika painokkaastikin, että vaikka en edes vielä ole kokenut varsinaista vaihtovuotta, olen jo nyt sitä mieltä, että vaihtoon lähteminen oli spontaaniuudestaan huolimattasairaan hyvä päätös.
Kokonaisvaltaisuutensakin takia se on laittanut ajattelemaan vanhoja ajatuksia ja tapoja ihan erilaisilta kanteilta ja nostanut mieleen myös aivan uudenlaisia sellaisia.

Se, että lähtee vuodeksi asumaan maahan, jonka kieltä ei kunnolla ymmärrä, sai ainakin minut hyvin motivoituneeksi espanjan oppijaksi. Jo ennen viimeisessä lukion jaksossa ollutta yläkoulun oppimäärää jatkavaa kurssia, olin omalla ajallani saanut kerrattua ja opittua uutta sen verran paljon, että pystyin tuottamaan suustani ymmärrettävää espanjaa. Kaikkein eniten onneni kukkuloilla kuitenkin olin, kun pystyin useampaankin kertaa palvelemaan kesätyöpaikkani, Vellikello kahvilan asiakkaita espanjaksi. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä: Tajutessani, että pystyn opiskelemaan kieliä itsenäisesti jopa oppien niitä samalla, innostuin ja sovin itseni kanssa, että vaihtovuoden jälkeen otan haltuun ranskan kielen. Sen, jota opiskelin viisi vuotta, ensin kaksi nnosta piukeana, loput kolme vähän tylsistyneenä lopputulemana se, että montaa sanaa en suustani sitä saisi ulos.

Vaihtopapereiden täyttäminen myös opettaa uusia ja ehkä jopa tulevaisuudessa hyödyllisiä taitoja. Ensinnäkin kulunut vuosi ja sen aikana hoidettavat asiat, ovat taas muistuttaneet ajoissa olemisen tärkeydestä, ihan oikeasti. Rokoteaikoja kysellessä ja pankkiin soitellessa, on myös tullut hyvinkin tutuksi ennen suomalaisittain "vähän" jännittävien virallisempien puheluiden kanssa ja rokotetodistusta kääntäessä on myös sopivasti oppinut mitä mikäkin rokoteaine tarkoittaa ja mitä erilaiset sairaudet englanniksi ovat. Tutuksi viisuminhaun kautta ovat myös tulleet niin apostille käsitteenä kuin se, että kohtaan, jossa suomennettuna lukee "ei ole vaaraksi Ecuadorin valtiolle" kuuluu lisätä kopio omasta virkatodistuksesta:)

Vuodesta ennen vaihtoa on ikimuistoisen kuitenkin tehnyt sen sisältämät pienet kohtaamiset ja jaetut hetket niin monen eri ihmisen kanssa. Minusta on aina ollut kiehtovaa huomata ihmisten erilaisuus ja erilaiset mielenkiinnon kohteet. On mielenkiintoista, miten meidänkin Rotarypiirimme vaihto-oppilaat jakautuivat sulavasti hyvin erilaisiin kohdemaihin. Pieni asia, josta minusta oli aina mukava jutella: Miksi valitit juuri tuon maan? Hiukan ironista on kyllä mielestäni se, että en itse kysymykseen osaa kunnolla vastata.

Vuosi ennen vaihtoa on myös saanut tajuamaan, että elämä ei ole luotu hukattavaksi. Rotaryn järjestämän piknikin jälkeen voi kotiin suuntaamisen ja siivoamisen sijaan lähteä meksikolaisen vaihto-oppilaan kanssa katsomaan asuntoa, jonka hänen perheensä vuokraa tullessaan Suomeen vierailulle. Koko tilanne voi olla myös hyvin koominen, kun vuokranantajan kärrättävänä oleva, vielä vettä sisältävä ja rikkinäinen pesukone putoaakin nokkakärryiltä vierien räminällä portaita alas. Kun pesukone vielä leviää seuraavalla tasanteelle rikkinäistä lasi-ikkunaa ja saippuavesiä myöten, tulee tilanteesta vähintäänkin ikimuistoinen, kun vuokranantajan tarjoilemat voimakkaat ja kekseliäät ärräpäät lasketaan mukaan.

Ja kuten aikaisemminkin, rohkeus ja ystävällisyys saivat tälläkin kertaa jatkoa, kun uskaltaudun pitkän työpäivän jälkeen lähteä seikkailemaan Espooseen meksikolaisen ystäväni läksiäisiin. Vain kahdesta kohtaamisesta syntynyt ystävyys sai aikaan vielä kolmannen, kun niiden normaalien "nähdään oikeasti vielä joskus" sanontojen jälkeen halusimme oikeasti pitää yhteyttä erään tytön kanssa. Että ei siinä, kyllä elämä kantaa, kun vain jaksaa vähän avittaa sitä.