TORILLA

Ecuadorissa toriostokset kuuluvat ihmisten arkeen ehkä aivan kaikkein rikkainta kansanosaa lukuun ottamatta. Supermarketeissa hedelmien ja muiden peruselintarvikkeiden hinnat kohoavat lähemmäs pilviä kuin edullisilla toreilla viikonloppuisin. Aikaiset herätykset ja matka vähän pienemmälle ja edullisemmalle maalaistorille ovat kuuluneet myös arkeeni täällä lähes joka toinen viikonloppu.

Tori on edelleenkin kokemus. Hälinää riittää muillekin jaettavaksi torimyyjien huutaessa tarjouksiaan omillaan, jo tutuksi tulleilla äänenpainollaan. Myytävää on monenlaista kynnellisistä kananjaloista ja lihakoukuissaan roikkuvista kokonaisista lehmänruhoista aina marsunlihaan, lukemattomiin, minulle tuntemattomiin hedelmiin sekä erinäiseen muovikrääsään saakka. Myyjissä on kansanpukuisia maalta matkustaneita, tumman ahavoituneita kasvoja, jotka kuitenkin avokado- tai kalapöytänsä takaa luovat ostajalle ystävällisen hymyn.

Katsottavaa riittää kerta toisensa jälkeen. Aikainen aamuherätys on kaupustelijoille rankka. Sieltä täältä voikin bongata edes hiukan rauhallisempaan paikkaan nukkumaan kiivenneen torimyyjän lapsen tai itse kauppiaan untenmailta. Paikallaan pysyvien kojujen lisäksi löytyy torilta myös kierteleviä kaupustelijoita tai musikantteja, joilta voi ostaa kaikkea purukumista mansikoihin ja tupakkaan. Nämä kiertelijät myös mielellään auttavat autojen parkkeeraamisessa, joskus harvemmin myös ostosten kantamisessa pientä lanttia vastaan. Tämä hiukan vaivaa uniformussa työskentelevää virallista parkkipaikasta huolehtijaa, jollainen muuten löytyy noin jokaiselta kadunpätkä Quitosta.

Luonnollisesti vaaleahiuksinen vaihto-oppilas herättää kummeksuntaa ja kiinnostusta maalaistorilla. Kotimaani sijainniksi on suoraan hostisälleni arvuuteltu niin Afrikkaa kuin Kiinan lähiympäristöäkin. Ja miksi näistä on kerrottu papálleni eikä minulle? no, vaaleahiuksisena gringana en luonnollisesti osaa paikallisten mielissä espanjaa. Silti juuri minulle yritetääm myydä kaikkea miestenkengistä kymmenen kilon perunasäkkeihin. Yritysistä huolimatta olen taipunut vain lippalakin ostoon, joka tuntuu jo melkein elinehdolta päiväntasaajan paahtavan auringon alla.

Toriaamun kohokohta on kuitenkin ainakin hostisäni mielestä desayuno eli aamupala. Ecuadorilaiseen tapaan se onkin, varsinkin torilla, vuoren kokoinen annos lämmintä perinteistä ecuadorilaista ruokaa, joka nautitaan kauppahallimaisessa ruokalassa. Tunnelma syödessä on lämmin, tiivis ja hyvin äänekäs kyläläisten vaihtaessa kuulumisiaan kovaan ääneen hätistellessään samalla ulkukoiria ulos salista. Torilla on tullut maistettua ensimmäistä kertaa ecuadorin erikoisuuksi kuten "lehmänjalkakeittoa", kokonaisena paistetusta siasta kaivettua lihaa ja nahkaa sekä librilloa jonka koostumusta en ehkä sen makukokemuksen tai varsinkaan suutuntuman jälkeen edes halua tietää.:) Suomessa lähes kasvissyöjälle on elämä ecuadorissa ollut mielenkiintoista makumatkailua.